Sukuseura haluaa lisätä yhteyksiä kaikkiin sukulaisiin

Tunnettu tosiasia on, että sukuseurojen toiminta kiinnostaa eniten sukujen seniorijäseniä. Mitä nuoremmista ihmisistä on kysymys, sitä vähemmän heitä on seurojen jäseninä. Kuusiston sukuseura ei ole tässä suhteessa poikkeus. Seuramme jäsenmäärä on pysytellyt 60 henkilön paikkeilla ja painottuu ikäihmisiin.

On sinänsä aivan luonnollista, että nuoremmilla kiinnostuksen kohteet ovat usein jossain sukuun liittyvien asioiden ulkopuolella. Sukuseuran näkökulmasta olisi kuitenkin silloin tällöin syytä saada yhteys mahdollisimman moniin suvun jäseniin. Tämän vuoksi on käynnistetty sukulaisten yhteystietojen kerääminen, jota tekevät hallituksen jäsenet yleensä kukin oman sukuhaaransa osalta. Yhteystietoina kerätään sähköpostiosoitteita, jotka ovat hyvä perusta nopealle ja vähän kuluja aiheuttavalle yhteydenpidolle. Edistyminen on tähän mennessä ollut vaihtelevaa, mutta todennäköisesti saamme kokoon pari-kolme sataa osoitetta.

Olet ehkä jo törmännyt pyyntöön toimittaa oman lähipiirisi sähköpostiosoitteita seuramme hallitukselle? Jos olet osoitteita jo toimittanut, kiitos siitä. Jos et vielä ole kuullutkaan asiasta, toimi nyt ja ilmoita tiedossasi olevat osoitteet kelle tahansa seuran hallituksen jäsenistä. (Hallituksen jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät tämänkin lehden loppupäästä.) Myös puolisoiden ja lasten mahdolliset osoitteet ovat tervetulleita. Ilmoituksia voi täydentää milloin tahansa perästäpäin, eli ei ole syytä odotella ”täydellistä” oman osoitelistan valmistumista, vaan mieluummin ilmoittaa nopeasti ne osoitteet, jotka jo ovat tiedossa.

Osoitteiston ensimmäisiä käyttökohteita tulee olemaan kesän sukukokoukseen liittyvä tiedottaminen. Kokoushan on 13-14 päivinä kesäkuuta Helsingissä. Siitä kerrotaan enemmän toisaalla tässäkin lehdessä.

Otso Kuusisto
(pääkirjoitus Kuusistolainen n:o 13, maaliskuu 2015)

 

 

 

 

Konserttiretki musiikkitaloon 31.1.2015

Suuntasimme lauantai-iltana Helsingin Musiikkitaloon, kuuntelemaan Sibelius Akatemian sinfoniaorkesteria, jota johti Jan Söderblom. Tapasimme kuusistolaisia ennen konserttia aulassa, jossa Tuulikki Närhinsalo – Sibelius Akatemian orkesterin intendenttinäkin toiminut tätini, musiikin moniottelijaksi nimitetty – jakoi meille 17 paikalla olleelle sukulaiselle käsiohjelmat. Istuimme eri puolilla salia; itse istuin neljännellä rivillä, josta pystyi ihailemaan niin Söderblomin puikon heilutusta ja kauniita, eloisia kädenliikkeitä kuin myös solistin ilmeitä hyvin.
Väinö Raition omituinen, värikäs sävelrunoelma Kuutamo Jupiterissa istui hyvin avausnumeroksi ohjelmaan, jonka yhtenä teemana oli avaruus. Sibelius Akatemian sinfoniaorkesterin soittajamäärä on suuri, ja ääntä lähtee mahtavalla volyymilla, jos musiikki sitä vaatii. Soittajien taitavuuden näki varsinkin sooloissa ja pianissimokohdissa. Jälkipuoliskon konsertista valtasi Gustav Holstin mahtava teos Planeetat. Lyömäsoittimet ja vasket pauhasivat välillä armottoman sotaisina ja aggressiivisina, välillä taas harput ja pikkolohuilut veivät utuiseen, rauhalliseen mutta jääkylmään todellisuuteen. Planeettojen mytologiset nimet ja tehtävät linkittävät musiikin, tähtitieteen ja ihmismielen sisäisen avaruuden ekspressionistisin keinoin. Meidän aikamme on vain mitätön hetki maailmankaikkeuden aikataulussa. On vai nöyrästi alistuttava siihen, ettei ihminen voi tajuta äärettömyyttä, ja että kaikilla luontokappaleilla, niin planeetoilla kuin ihmisillä, on vastassa käsittämätön ikuisuus ja kaiken katoavuus. Jan Söderblom omisti teoksen niille, jotka haluavat työskennellä oman planeettamme kestävän kehityksen puolesta, mikä oli minusta hieno ele, ja samalla kunnianosoitus paikalle saapuneille kutsuvieraille.
Arvovieraita ei voinut olla huomaamatta yleisössä, mm. presidentti Martti Ahtisaari puolisoineen ja adjutantteineen. Kutsuvieraat juhlistivat arvatakseni läsnäolollaan Sibelius

Konsertin väliajalla Helsingin musiikkitalossa 31.1.2015. Takana vasemmalla Anu Karlson, Hilppa Sorsa, Elina Sorsa, Outi Lippu ja Tiina Harjulehto. Edessä Erkki Nickul ja Unnukka Outinen.

Konsertin väliajalla Helsingin musiikkitalossa 31.1.2015. Takana vasemmalla Anu Karlson, Hilppa Sorsa, Elina Sorsa, Outi Lippu ja Tiina Harjulehto. Edessä Erkki Nickul ja Unnukka Outinen.

150 vuotta -juhlavuoden alkua. Konsertissa soitti solistina lahjakas 19-vuotias viulisti Kasmir Uusitupa Sibeliuksen viulukonserton. Hän teki huolellista ja tarkkaa työtä muutamaa kaksoisäänen epäpuhtautta lukuunottamatta. Tempovalinnat suosivat mietiskelevää tulkintaa virtuositeetin ohella. Minusta nuoren miehen vakavuus, pitkät fraseerauskaaret ja taituruus tekivät konsertista ja etenkin sen hitaasta osasta upean taiteellisen kokonaisuuden. Assosiaatio, jonka tuo musiikki minussa herättää, ei ole jossain avaruudessa, vaan paljon lähempänä, Suomen luonnossa, loputtomissa metsissämme, ankarassa ilmastossamme, maamme historian kipukohdissa ja suomalaisessa sisukkuudessa, joka vie meitä vaikeuksista voittoon. Saimme nauttia täysillä tästä jokaisen suomalaisen tuntemasta ja useimpien rakastamasta taideteoksesta.
Väliajalla oli hauska vaihtaa kuulumisia lyhyesti mm. äitini serkun, Otso Kuusiston ja hänen puolisonsa Liisan kanssa kahvikupin ääressä. Paikalla olivat myös mm. Anu Karlsson, Erkki ja Stenna Nickul, Unnukka Outinen, Elina ja Hilppa Sorsa, Tiina Harjulehto ja Outi Lippu. Konsertin päätyttyä lähdimme paksussa räntäsateessa ajelemaan varovasti autolla takaisin Turun suuntaan. Koin konsertin musiikillisen annin voimakkaasti, ja sen herättämät tunnelmat leijuivat mielessä vielä pitkään.

Jaana Lähdetie
A.W. Kuusiston sukuhaara
Littoinen, Kaarina

(Kuusistolainen n:o 13, maaliskuu 2015)