A. W. Granholm kirjoittaa tulevalle vaimolleen Helmi Åkermanille (1898)
Tässä jatketaan Kuusistojen vaiheiden seuraamista perheenjäsenten toisilleen kirjoittamien kirjeiden välityksellä. Kesän keskelle tulee nyt talvi: tapaamme Williamin maaliskuussa 1898, jolloin hän teki ikimuistoisen matkan Hauhon pappilaan Alina-sisaren luo.
Williamin kirjeen kuori (1898).
Helsinki 28. p. maalisk. 98
Oma Helmi kultani.
Nyt olen jälleen täällä kotosalla palattuani tänä aamuna Hauhon hauskalta matkalta Yrjön kanssa. Sinnehän minä sain Sinulta kirjeen, josta kiitos suuri. Siinä suuressa humussa en ennättänyt vastausta siihen saada, vaikka kyllä luulin sen ennättäväni. Otin näet lauvantai-iltana pitääkseni sunnuntaina ahti-saarnan Heikin asemasta, jolle rovasti näkee hyväksi työntää melkein kaikki saarnat – etenkin nykyjään, kun rovastilla on ääni kovasti painoksissa. Niin meni lauvantai-ilta minulta saarnavalmistukseen, vaikka olikin aikeeni silloin sinun kanssasi jutella. Ethän tuosta pahoillasi liene. Sillä taitaapa usein tulla niin käymään, että täytyy jättää juttu armaansa kanssa ja kiiruhtaa työhön.
Kerronpa vielä yhtä ja toista tuosta Hauhon matkasta. Torstai aamuna nousimme pystyyn klo 6. Aika kyytiä pukemaan varsisaappaisiin ja mustaan koivistolaislakkiin jonka sain lainaksi eräältä pojalta. Sinun lapasesi eivät tietysti puuttuneet käsistä. Sukset reilaan ja niin sitä lähettiin asemalle ja hyrrättiin iloisin mielin Hämettä kohti. Keravan asemalla olimme jo unehtua pois junasta, kun menimme kirjekorttia kirjoittamaan. Kun juoksimme junaan kulki se jo aika kyytiä; viimeiseen II L. vaunuun ennätimme vielä kuitenkin. Tietysti oli sitte hauskaa taas istua junan penkillä jatkaen matkaa. Riihimäellä yhdyimme Aleksiin ja Liinaan ja sitte juteltiin H.linnaan saakka. Aleksi ja Liina menivät vielä kaupungille käväisemään lääkärissä; me viskasimme päällyspaltot Aleksin rekeen, hyppäsimme suksille ja alettiin potkia Hauhoa kohti.
Keravalla William poikkesi asemalla kirjoittamassa Helmille postikortin (1898).
Postikortin teksti on lyhyt tilannetiedotus.
Saimme kuitenkin kohta nolot naamat, kun lumi alkoi tarttua suksen pohjiin ja vielä Yrjön suksi katkesi poikki pari klm. H.linnasta. Sitä koitimme paikata varovaisuusneulalla, mutta ei se onnistunut. Sillä sitä kuitenkin Yrjö hiihti sillä katkenneella koko matkan. Käytiin eräästä mökistä ostamassa sian ihraa, ja kun sillä suksen pohjia sivelimme, niin ei lumikaan enää niin pahoin tarttunut. Viisi tuntia kestäneen ponnistusten jälkeen tulimme Hauhon kirkolle väsyneinä jalat aivan vetisen märkinä. Kuivat sukat saimme kuitenkin kohta ja hyvät löylyt päälle, niin että ei yskää eikä mitään jälki seurauksia matkasta tullut.
Perillä kului sitte aika kelpo nopeasti. Olihan hauskaa saada vielä jutella Aleksin ja Liinan kanssa. Pitkä matka näytti heitä vähä painavan. Eivätpä he siksi olleet oikein iloisella tuulella. Iloinen minä silti olin, kuten ainakin toisten seurassa. Olen näet sitä mieltä, että olemalla iloinen voipi toisia hauskottaa kuin taas olemalla suruinen saattaa toisillekin huolia ja suruja. Enhän tätäkään tietysti voi välttää, mutta kuitenkin tahdon koitella sitä.
Nyt on minun pakko lopettaa. Täytyy näet lähteä kohta osakunnan kokoukseen. Woi nyt hyvin oma kultani. Muista minua rukouksissasi.
Sano terveisiä paljon kaikilta Eerolaisilta sekä itsellesi että kaikille teikäläisille sekä Eerolaisilta että minulta. Ota nyt pieni s….o
omalta
Williamiltasi
Kirjeen viimeisen sivun reunaan on poikittain kirjoitettu jälkikirjoitus:
Toini telefoneerasi ja käski sanoa terveisiä.
Kirjeessä esiintyy paljon nimiä, joista monet ovat tuttuja ja itsestään selviä, toiset jäävät arvailujen varaan. Heikki on tietysti Viljamin (tai niin kuin hän nyt nimensä kirjoitti: Williamin) lanko Henrik Gabriel Outinen; Aleksi on vanhin veli ja Liina tämän puoliso. Yrjö lienee Viljamin asuintoveri Helsingin opiskelija-asunnossa. Eerolaisilla tarkoitettaneen Heikkiä ja Alinaa; Hauhon kappalaisen pappila sijaitsi ison pappilan ja kirkon välissä, Eerola-nimisellä seurakunnan omistamalla tilalla. Toini on varmaankin Helmin sisar Toini Åkerman.
(Kuusistolainen n:o 7, kesäkuu 2012)
kuusistonsuku 